KeijoKinnunen

Sanasokeudesta...

  • Pienen pienenä poikana...
    Pienen pienenä poikana...

Vuonna 2013 kirjoitettuna...

Ennen halveksin ja syyttelin itseäni, kun huomasin sanasokeudesta johtuvan kirjoitusvirhetulvan... Jouduin julkaisemisen jälkeen korjailemaan kirjoitustani hyvin usein... Halveksin ja inhosin itseäni, varsinkin, kun olin kirjoittanut mielestäni oikein, mutta kun julkaisin tekstin, alkoi löytymään silmissäni useita kirjaimien puuttumisia, kirjaimet olivat väärässä järjestyksessä ynnä muuta vastaavaa...

Yritin A-tarkistuksen kautta välillä, mutta ongelmana olivat yhdyssanat joka kyseinen nettioikoluku erotteli toistaan ja sain monen vastaajan irvailemaan kirjoituksilleni...

No! Pikkuhiljaa kylläännyin virheisiini, enkä kadottanut mielenmalttiani, vaan jatkoin kirjoitusteni korjaamista alinomaa...

Itsehalveksuntani On nyt ohi ja ajattelen 'aina roiskuu kun rapataan' (arvatkaapa kuinka kauan kotisivuni korjaaminen kesti kirjoitusvirheistä ja vielä siinä On niitä virheitä, vaikka kuinka olin yrittänyt oikolukea itse kirjoittamaani)...

Meissä jokaisessa On omat pikku (suuretkin) virheemme, mutta ei kannata hermostua.. Maailma ei ole vielä valmis, vaikka sitä yritämme tehdä sellaiseksi?

En halveksi ketään enää, en edes itseäni, mutta tartun aina jutunjuureen kun sellaisen havaitsen toisten ihmisten kirjoitusten pohjalta...

K.K.

PS. Entä Sinä lukijani? Oletko itseä halveksiva tyyppi vai oletko ottanut kannan, että virheitä tulee, mutta kannattaa ottaa opiksi ja yrittää uudemman kerran paremmalla onnella?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Toinen henkilö oikolukijana kuin kirjoittajana lienee tehokkaampi tapa löytää virheitä. Kirjoittaja itse palauttaa mieleensä sen, mitä hän aikoi kirjoittaa, mutta toinen ei voi tehdä sitä, vaan jää ihmettelemään outoa sanaa tms.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset